Pelko lamaannuttaa


Olen seurannut jo varsin pitkään Nokian johtamiskulttuuria ja nyt Siilasmaan tuleva kirja on taas lisännyt kommenttien ja artikkeleiden määrää. Kyse on väitteestä, että pelolla johtam...

Olen seurannut jo varsin pitkään Nokian johtamiskulttuuria ja nyt Siilasmaan tuleva kirja on taas lisännyt kommenttien ja artikkeleiden määrää. Kyse on väitteestä, että pelolla johtaminen oli osa yrityskulttuuria.

Mistä ihmeestä tämä voi johtua? Oliko todellakin niin, että maailmanlaajuinen kilpailutilanne oli asettanut johdon näkemysvajeeseen, joka johti siihen, että henkilöstö ei uskaltanut nostaa epäkohtia esille. Tämä yksilöllinen strategia on inhimillinen tapa reagoida. Ihminen, jolla on vaikkapa asuntolainaa, ei lähde keikuttamaan venettä. Hänen selviytymisstrategiansa on sopeutuminen vallitsevaan tilanteeseen. Pahimmassa tapauksessa henkilö on sanonut henkisen työsopimuksensa irti ja on mukana yrityksen toiminnassa vain ulkoisten motivaatiotekijöiden ohjaamana.

Olisiko tilanne ajautunut siihen, että keskijohto oli asiamiestilassa, jolloin oma hyvä pyrittiin maksimoimaan ja tulosta koetettiin saada keinolla millä hyvänsä. Kokemukseni mukaan taloudellisen tilanteen kiristyessä myös yrityksen sisällä äänensävyt tulevat jyrkemmiksi ja ehdottomammiksi. Paine lisääntyy, jolloin se voi johtaa joissain tapauksissa sosiaalisen kontrollin pettämiseen – vuotoihin, jotka henkilöstössä pelon tunnetta. Täytyy muistaa, että tämä tunne on yksilöllinen ja sen neurotieteellinen perusta ovat peilisolut. Ihmiset kokevat vallitsevan tilanteen eri tavalla. Toista ahdistaa enemmän kuin toista eli reagointi on yksilöllinen.

Pelkäävä, huolestunut ja stressaantunut ihminen ei opi, jolloin merkittävä osa organisaation voimavaroista ja mahdollisuuksista jää käyttämättä … se aivotyön tuottavuus?

0 0
Feed