Sparrauskulttuuri organisaatioissa


Olen seurannut vierestä erilaisten coaching – organisaatioiden tarjoamaa. Lupaukset ovat suuret ja hakutulos coaching- sanalle antoi tuloksena yli 300 miljoona hittiä. Osalla sivustoi...

Olen seurannut vierestä erilaisten coaching – organisaatioiden tarjoamaa. Lupaukset ovat suuret ja hakutulos coaching- sanalle antoi tuloksena yli 300 miljoona hittiä. Osalla sivustoista pohdittiin ja kuvattiin varsin ammattimaisesti mentoroinnin ja coachingin vivahde-eroja metodologisesti. 

Keskeistä kuitenkin lienee oppimisen johtaminen, jolloin metodologia valitaan tämän mindsetin mukaan. Keskeisiä kysymyksiä lienevät:

Miten aikuinen oppii?

Millainen on oppimisen mahdollistavan työympäristön rakenteet / pedagoginen viitekehys?

Miten aivot toimivat – neurotieteet ja niiden tuoma ymmärrys?

Mitä tarkoittaa didaktiikka?

Voisiko sparraamisen määrittely olla jotain tämän kaltaista?

”Sparraus on kumppanuutta, jossa kuljetaan johtajuuden ja organisaation kehittymisen ja kehittämisen matkaa yhdessä. Se on tavoitteellinen vuorovaikutussuhde, jossa keskustellen autetaan ohjattavaa auttamaan itse itseään. Se on myös tuen antamista, kannustamista päätöksentekoon ja ratkaisujen etsimiseen epävarmoissa oppimiseen tai työyhteisön johtamiseen liittyvissä tilanteissa. Sparraajan on myös mahdollisuus tarkkailla omaa toimintaansa ja kehittyä ohjaajana sekä oppia uusia asioita ohjattavalta. Tämä reflektiivinen asiantuntijuus siirtyy näin osaksi organisaatiokulttuuria.”

Sparraukseen liittyvät metodit:

Sparraamisella on monia muotoja, jotka edistävät ja tukevat yksilön ja ryhmän oppimisprosessia:

Mentorointi – kokeneempi ohjaa kokemattomampaa, viisauden jakaminen

Scaffolding – minimaalinen, mutta oikea-aikainen tuki

Coaching – kokeneen yksilön ajatteluprosessin tukeminen, inspirointi, innostaminen, rohkaisu

Fasilitointi – mm. ryhmäajattelun ohjaaminen, yhteinen kognitio

Eric Ries; Lean startup: ”Oppimista ei voi tallentaa pankkitilille, sillä ei voi ostaa eikä sijoittaa. Et voi antaa sitä asiakkaille, etkä palauttaa yhtiömiehille. Onko siis ihme, että oppimiselle ei yrittäjien tai johtajien keskuudessa juuri hurrata.”

Sivistyneimmät yritykset / organisaatiot kuitenkin pitävät oppimisen johtamista kilpailuetuna, jota on melkoisen mahdotonta kopioida – ei ehkä helpoin tie, mutta vahva kulttuurillinen pohja, johon menestys on mahdollista rakentaa. Haemmeko pikavoittoja vai kestävää kilpailuetua dynaamisesta ilmiöstä -- oppimisen johtamisesta?

JT

0 0
Feed